Kotona

Ihana olla taas Suomessa. Viimeistään kun lentokone laskeutuu Helsinki-Vantaalle iskee hirveä koti-ikävä eikä yhtään malttaisi odottaa että pääsisi kotiin. Tuntuu nii turvalliselta ajaa tuttuja teitä ja kuulla ihmisten puhuvan Suomea. Kai se on niin että on pakko asua ulkomailla ennen kuin muistaa arvostaa Suomea kotina. 

Ja miten iloinen olinkaan kun tajusin että täälähän on lunta niin että pääsee hiihtämään ja koulujen kentätä on jäädytetty. Pidän talvesta, eikä pakkanen haittaa mitään. 

Aina ennen kuin olen tulossa kotiin kuvittelen tilanteen etukäteen. Miten äiti odottaa lentokentällä ja miten halaan sitä ensin. Miten odotan kotona että isä tulis töistä ja sitten syötäis kaikki yhdessä. Kuvittelen tilanteen monta kertaa eri versioina, hidastuksella ja pikakelauksella. Ikinä se ei mene juuri niin kuin olen kuvitellut. Puhelimesta loppuu akku ja äiti on ruuhkassa. Odotan lentokentällä ja toivon että löytäisimme toisemme.

Koti on aina kuitenkin koti. Sielä olen ikuisesti perheen pikkulikka.

*Tosiaankin olen onnellinen ystävistäni enkä vaihtaisi yhtäkään pois ikinä. Tapaan heitä aivan liian harvoin, mutta olen todella onnellinen että minulla on säilynyt ystäviä vaikka asumme tuhansien kilometrien päässä toisistamme. On ihana tulla Suomeen kun tietää että pian pääsee taas käymään pitkiä keskusteluja pitkälle yöhön, tappamaan vain aikaa tai tekemään muutenvaan asioita joista jää muistoja vuosiksi eteenpäin.*

Missä on ne prinssit jotka tuo meille punaiset ruusut juuri tänään. Kauppakeskuksen kukkakauppaan oli jono mutta kukaan ei ollu ostamassa kukkaa juuri minulle. Mietittiin kadonneiden prinssien kohtaloa Lady A kanssa. Meillä ei ehkä oo tarpeeksi viehätys voimaa. Mr Darcyn veroista kun on vaikea löytää.

Ystävänpäivä kuitenkin. Sai mut ajattelemaan ystäviä ja laskin että mulla on täydet viisi ystävää. Ihania hienoja hyviä kavereita mutta viisi ihmistä lasken ystäväni listalle. Ihania mutta kukin omalla tavallaan omanlaisiaan. 

Lady A 

Ensivaikutelmalta pidin lady A:ta hyvin itsevarmana henkilönä ja itse olin siinä rinnalla harmaa hiiri. Vieläkin pidän häntä itsevarmana ja ihailen monia asioita hänessä. Meistä tuli ystäviä vasta muutama kuukausi sitten melkein olosuhteen pakosta. Ystävä jota ilman on enää vaikea elää, ystävä jonka kieli tarttuu ja eleet ovat omiani

Neiti Blom

Ikuinen unelmoija, jota kaipaan kun itkettää tai naurattaa. Kun näen viiksekkään miehen tai rusinapurkin mietin häntä. Mitä kaikkea toinen ihminen voi opettaa toisella elämästä, toisten kunnioittamisesta, ystävyydestä. 

Esmeralda

Vaikka maailma kolhii ja lyö usein tiedän että on olemassa joku joka silti uskoo ja kehottaa luottamaan unelmiinsa, laulaa. Häneltä näin että intohimo saa olla kaikki kaikessa. Toteutin unelmani koska hän juoksi kanssani öisin. 

Little miss sunshine

Joskus on ihmisiä joiden kanssa on vain niin hyvä olla, ystäviä jotka antavat syntymäpäivän ainoan lahjan, saa aina hymyilemään ja tuntemaan olonsa arvokkaaksi. Ystävä jolle ei tarvitse puhua mutta silti tietää, hän joka saa aina hyvän olon ukkospilven keskellekin. Ystävä joka ei ikinä unohda.

Haltija

Kun tietää toisesta paljon ja monen vuoden ajalta. Kun ystävyys syntyy pikkuhiljaa ja lujittuu kovaksi kuin kallio, tietää mitä toinen tarkoittaa sanomattakin ja vaikka tiet lopulta eroaisi ei yhteydenpito ikinä lopu. Aina on hyvä olla, soittaa ja kävellä. Ja välillä lukea kirjeet kahdeksan vuoden takaa.

Öiset ajat

Olen kääntänyt tyynyni ympäri monta kertaa saadakseni esille sen viileämmän puolen, olen laskenut etuperin ja takaperin lampaita, olen tehnyt avaruusmatkoja, olen kuvitellut lentäväni, mutta mikään ei auta. Tänä yönä en vain saa unta. 

Voisin katsoa elokuvaa mutta se ei huvita tai voisin lukea kirjaa mutta en osaa päättää minkä aloittaisin. Kuuntelen musiikkia, yritän valita vain rauhallisia kappaleita. Voisin lämmittää maitoa. 

Yöeläjä minä olen, olen ollut aina. Sen olen perinyt. Meidän suku on täynnä valvojia, siitä me toisemme tunnistamme. Olen myös aamuihmisiä. Rakastan aamuhetkiä, sitä kun tiedän muiden vielä nukkuvan ja hämärä aamu on vain minun ja muutaman muun aikaisen oma hetki. Aamu hetkinä tunnen olevani jotenkin erijoukkuetta muiden kanssa. Aamuisin olen aina ylpeä siitä että juuri minä olen saanut tämän aamun itselleni. Nukkukoon muut, tämä aamu on minulle.

Aamusta ei kuitenkaan tule mitään jos ei ole ensin nukkunut yötä. Yötä jonka olen saanut verenperintönä. Olen sidottu öihin ja myöhäisiin iltoihin. Välillä irrottaudun niistä ja valitsen rakastamani aamut, mutta pian palaan yöhön. Sillä yöllä vereni virtaa kovempaa.

Nytkin on siis yö. Yö jona pilvet peittävät taivaan ja kaupungin valot värjäävät nuo pilvet punertaviksi. Alan kirjoittamaan siitä miten valvon öisin, siitä miten elän päivisin ja siitä mitä tuohon kaikkeen liittyy ja aamuhetkistä joita rakastan.